On oikeasti Syksy. Jo pitkään on ollut aamuisin niin viileä, että tarvitsee takin päälle aamulenkille ja tumput käteen koulumatkalle. Illalla on pimeää ja Kannuksen kaupunki esittää tässä(kin) parastaan säästämällä hyvän lenkkireitin lamppuja... No, on sentään jossain valoja ja kun valot sammuvat klo 12, niin tuleepahan käytettyä koira aiemmin iltapissalla - ja ehkä jopa itse mentyä ajoissa nukkumaan, tosin joka tapauksessa väsyttää tautisesti. Ja silti väsyttää, sekin on syksyä. Jokasyksyiseen tapaan makeanhimoni on järjetön (kasvanut minomaisen ahneuden tasolle) ja itsehillinnän puute alkaa tuottaa jo tulosta... Voihan aldehydit.

Nyt sai blogikin syksyisemmän ulkoasun, tosin Kuje on kyllä ympärivuotisesti uimafiiliksissä kuvan vaihtumisesta huolimatta. Vähän vaihtui tuon sivupalkin jututkin ja lisää tulee, mutta tämän vuorokauden puolella en kaikkea kykene, jos ajattelin olla huomenna koulussa edes näennäisesti hereillä. Varmaankin herättää ihmetystä tuo EFIT, joten lukaiskaa http://fototimmen.org/

Minon kanssa käytiin vääränlaista keskustelua metallikapulan tuomisesta. Pääsempähän paikkailemaan virheitäni ja totesin, että Minolle ei toimi ruokakuppipalkkaus ainakaan viikon testijakson perusteella tai en osannut/ole ehtinyt käyttää sitä oikein aamukiireessä treenatessa. Anyway, hubbabubba-linjalla jatketaan vaikka piski kuinka huijaa. Ruudun hahmotus alkaa helpottua, ohjaaja vaan vääntää liikaa.

Huomenissa rakas IC kuljettaa meidät Minon kanssa kotiin. Lauantaina on Kuukkiksen BH, voi apua. Ukkeli sekoittaa arkipaikallaolon ja kisa-paikallamakuun, tästä tullaan perjantaina keskustelemaan mutta silti pelottaa että keksii nousta. K ei lähde minnekään, mutta mölyä ja venkoilua voi olla. Seuraaminen pelottaa, että kestääkö... Pitäisi pitäisi, mutta pelko takamuksessa kun ei olla koskaan treenattu kaaviota (enkä minäkään sitä osaa...). On K tehnyt pitkiä seuraamistreenejä ja pitkiä seuraamispätkiä, vaan koskaan ei tiedä mitä pieni mies keksii.

Eilen sain lisää tietoa lapsosesta, vähän kuin ultrassa olisi käynyt. :D Mitään mullistavaa ei selvinnyt, odotus jatkukoon. Jos hyvin käy, olisi taapero tulossa maailmaan parin viikon sisällä ja sitten luovutusiässä minulle, mutta jos huonommin (tai tietyssä mielessä paremmin...) käy niin perheenlisäys saapuu vasta ensi vuoden puolella - jos saapuu sittenkään, sekin on vaarana.